Elämme mielenkiintoisia aikoja. Olen nauttinut täysillä meneillään olevasta tekoälyhypestä, sekä ihmiskunnan vanhasta unelmasta: Krominkiiltävät robotit leikkaavat nurmikkomme, putsaavat kotimme ja tarjoilevat meille olutta katsoessamme netflixiä. Tulossa seuraavaksi: Androidit – ihmisen kaltaiset robotit, joissa chatbotin teköäly yhdistetään ihmisen näköiseen ja makuiseen robottiruumiiseen. (Kyllä. Arvasit ensimmäisen käyttötapauksen aivan oikein). Riippuen tarinankertojan motiivista, sinua joko hoputetaan hyväksymään välittömästi nämä tulevaisuuden utopiat, tai piiloutumaan pöydän alle odottamaan dystopista maailmanloppua. Katsotaanpa asiaa tarkemmin.

Utopia vai dystopia?

Unelmat ja visionäärit ovat aina ajaneet ihmiskuntaa uusiin saavutuksiin. Ensin menimme kuuhun, ja Elon Musk on nyt matkalla Marsiin. Ja epäilemättä eräänä päivänä hän sinne päätyykin. Hän myös pelkää tekoälydemonien ottavan vallan ja valtaavan maailman.

Ei ole mikään salaisuus, että olen scifi-fani. Tulevaisuuden utopiassa robotit vapauttavat perinteisen työläisen käsin tehtävästä työstä. Valkokauluksen ei myöskään enää tarvitse täyttää exceleitä, myyntiennusteita tai kirjoittaa kasvustrategioita – tekoäly hoitaa hommat. Seuraavassa vaiheessa tekoäly hoitaa myös päätöksenteon, ja antaa tekemänsä tehtävälistat totetettavaksi joko fyysisille- tai ohjelmistoroboteille. Raha ja omistaminen kadottavat merkityksensä, koska työ ei ole enää ehto mukavalle elämälle. Ainoaksi ongelmaksi jää mitä tehdä vapaa-ajallamme. Dystopiassa robotit ja tekoäly vievät ensin ihmisten työt, jonka seurauksena suurin osa ihmiskuntaa elää pennittömänä maaorjan asemassa. Tekoälyn ja robotit omistavat Megakorporaatiot hallitsevat vettä, energiaa ja ravintoa. Valta keskittyy pienelle korporaatioiden eliitille. Joko näin, tai sitten itsestään tietoinen tekoäly vain pyyhkäsee elämän tarpeettomana pois maapallolta.

Tulevaisuuden kuulumisia

Viiden viikon kesäloman aikana ehtii hyvin lukea uutta sci-fiä, sekä katsoa mitä tosielämässä robotiikan ja tekoälyn puolella on tapahtumassa. Ehdin jopa laittaa käyntiin Villikoodin ensimmäisen oman tekoälyyn liittyvän T&K-projektin. (Kesä oli vain liian kuuma mihinkään fyysiseen ponnisteluun). Botti- ja tekoälyhype ovat tosiaan vaikuttaneet sci-fi kirjailijoihin. Vanha sci-fi oli tyypillisimmillään eeppistä avaruusoopperaa, nyt suosituimmat aiheet näyttivät olevan ilmaston lämpenemisen aiheuttaman katastrofin jälkeisessä maailmassa selviäminen, sekä kuinka tekoäly muutti kaiken.

Muutama asia tuli tavallaan selväksi:

• Nykyinen AI on edelleen lastenkengissään, mutta hiljaista edistymistä tapahtuu lähes kaikkialla. Suurin osa tekoälyn hyödyntäjistä ovat nyt ottamassa käyttöön jo pari vuosikymmentä sitten kehitettyjä menetelmiä. Kirjoitin tästä tarkemmin edellisessä artikkelissa.
• Robotit ovat vähitellen siirtymässä pois teollisuushalleista ulos automatisoituihin varastoihin, ja edelleen jopa ihmisten keskuuteen. Lisäksi seuraavan sukupolven tekoälyllä varustetut robotit odottavat käyttöönottoaan.
• Kiitos maailmanlopun odottajille: Tietosuoja, yksityisyys ja ajatus vastuullisesta tekoälystä ovat noususuunnassa. Asiaa edistävät jo jopa tietyt yhtiöt, hallitukset,  sekä instituutiot.
• Asia, johon voi aina luottaa on ahneus. Tällä hetkellä puolet maailman nettovarallisuudesta kuuluu yhdelle prosentille, ja 85% varallisuudesta on 10%:n hallussa. Tämä kehitys ei muutu itsestään. Uskoisin, että joutunemme ottamaan lähiaikoina kollektiivisesti kantaa omistamisen käsitteeseen sekä varallisuuden jakautumiseen. Suurimman osan omistava kymmenys lienee luonnollisesti asiasta eri mieltä.
• Sovitaanko, että voimme nyt lopettaa puheet siitä, kuinka itsetietoinen tekoäly (eng. Singularity) ottaa vallan. Jos olisit nähnyt nykyisen tekoälyn tilan niin läheltä kuin minä, voisimme yhdessä naureskella tälle tarinalle tuopillisen ääressä. Ei tule tapahtumaan.
• Eräs todellinen uhka saattaa olla tekoälyä käyttävät autonomiset asejärjestelmät. Tälläkin hetkellä taistelukentiltä löytyy melkoisen ilkeitä botteja. Nykyisellä tekoälyllä ei ole mitään edellytyksiä tehdä päätöksiä kuka elää ja kuka ei (“Neuroverkko sanoo, että tämä on 0.89 todennäköisyydellä vihollinen”). Tämä ei kuitenkaan ole estänyt armeijan tuotekehitysyksilöitä unelmoimasta itse itseään ohjaavista tappajaboteista, droneista ja lennokeista.

Lisäksi on hyvä muistaa: Tälläkin hetkellä on (ja aina tulee olemaan) yksilöitä, yhtiöitä sekä valtioita, joiden toimintaa yksilön mahdolliset oikeudet eivät juurikaan haittaa. Ei vaikka GDPR-sormeaan heristävä EU-kukkahattutäti kuinka näin haluaisi. Ehkä oikeasti tarvisimmekin itsetietoisen AI-ylivaltiaan pitämään meidät järjestyksessä?

Tulevaisuus ei ole eeppinen

Olen melko vakuuttunut ettei tulevaisuus ole aivan yhtä eeppinen kuin mitä sci-fi kirjailijat ja teknouskovaiset mielellään maalaavat. Ei hyvässä eikä pahassa. Tekoäly ja robotit jatkavat hiljaista tuloaan, ja muuttavat vähän kerrallaan sekä jokaisen henkilökohtaista elämää että yritysten toimintatapoja. Älä odota tajunnan räjäyttävää AI-muutosta. Muutos tulee tapahtumaan erittäin pienin, tuskin havaittavin askelin.

Suosikkisovelluksiisi ilmentyy vähitellen pieniä AI-apulaisia (muistatko vielä kun autocorrect ilmestyi?). Kohta sinun ei ehkä enää tarvi erikseen kertoa mailisovelluksellesi, että tämän lähettäjän postit siirretään aina roskakoriin. Ohjelmasi alkaa muistuttamaan sinulle tärkeistä menoista, viesteistä ja tapahtumista ilman että teet näistä erillisiä kalenterihälytyksiä. Digitaaliset apurit kuten Cortana, Siri, Alexa ja muut chatbotit alkavat ehkä lähitulevaisuudessa näyttämään ensimmäisiä merkkejä älykkyydestä – vaikkakin äly on suurimmalta osaltaan vielä taitavasti järjestettyä huijausta, “savua ja peilejä”. Ehkä muutaman vuosikymmenen kuluttua annan jopa tekoälyn ajaa autoani? Ehkä en kuitenkaan.

Kunhan keksimme mihin tekoäly todella sopii (ja mihin ei sovi), se arkipäiväistyy muiden hypejen tavoin muutamassa vuodessa. Vuoden 2020 otsikoissa lukee: “Tekoäly on uusi ruuvimeisseli”. Sci-fi ja teknofriikit kääntävät katseensa seuraavaan suuntaan. Marsiin? Paras alkaa kasaamaan rakettia.

Tämä oli hieno loma.

2018-luemut.txt

Jos etsit luettavaa, alla vielä kesän 2018 scifi-lukulistani!

• Hannu Rajaniemi: Summerland (ihan kiva, muttei läheskään yhtä hyvä kuin Quantum Thief – trilogia)
• Edited by Gardner Dozois: The year’s best science fiction, thirty fourth annual collection. Vuosittain julkaistava kokoelma vuoden parhaasta scifistä. 34. kokoelma on vuodelta 2016. Suosikkeja edellisestä olivat: Karl Bunker: They Have All One Breath (Tulevaisuuden AI utopia. Vai oliko se sittenkin dystopia?) ja Paolo Bacigalufi: Mika Model (voi teitä androideja…)